 |
| Rantatie venelaitureineen joulukuosissa |
 |
| Kirjaslammelta |
-Torstaina satanut uusi lumi ja pieni pakkanen loivat tänä vuonna oikeanlaisen valkoisen joulutunnelman ulos. Aikaa on kulunut vuosia, kun oli tällaista ympäristöä on ollut tarjolla jouluna.
-Elellään nyt Tapaninpäivää ja aattoillasta on aikaa kaksi yötä. Pässinmäelle kokoontui tuolloin jouluruokailuun tuvan täydeltä plutuunalaisia (omien laskujeni mukaan viisitoista jäsentä). Nuorin oli kolmen kuukauden ikäinen (Milja Aurora) ja seuraavaksi nuorin kolmevuotias (Malla Ilona), jotka olivat kilteimmästä päästä joululahjamäärien määrällä laskettaessa.
 |
| Milja muorin turvallisessa sylissä |
 |
| Olli ja Malla pukin sylissä |
-Herkkuja oli talkoiltu tavan mukaan eli monenmoista perinteista "mokkoa" oli valmistettu nautittavaksi ja juomia maistettavaksi ja "piiputeltavaksi".
-Joulusaunat sai kukin itse hoidella kotonaan ennen ateriointia. Kun vatsat oli saatu ahdettua täyteen herkkuja ilmestyi paikalle itse Joulupukki, jonka poroa suostui vahtimaan pukin vierailun ajan Hugo.
 |
| Emäntä itse pukin sylissä |
-Pukki oli tänä vuonnakin lahjakas varsinkin pikkuisille osallistujille kuten edellä kerroin. Joululauluja laulettiin kukin taitojensa mukaan ja pukin sylissä uskallettiin pienen epäröinnin jälkeen useakin istua.
 |
| Malla täällä...touhu päällä! |
-Hyvä muisto jäi mieleen juhlista Helkankeinun kautta kotiin muorin kanssa taaperrettaessa.
-Suurkiitokset myös isäntäväelle tilan tarjoamisesta ja runsaista herkuista vastaaville talkoolaisille sekä hyvää loppuvuotta ja Terveellistä ja Onnekasta Uutta Vuotta plutuunalaisille
 |
| Kiitos kaikille plutuunalaisille joulujuhlista. |
Kiittelee ja toivottelee
ISOWAARI
-
Ahh ja voihh.........naputtelin äsken pitkät pätkät uutta kommenttia ja kas.....kävi niin kuin silloin tällöin minulle on ennenkin käynyt.....kirjallinen elämykseni haihtui taivaan tuuliin tai ainakin talven hämäryyteen. Ja siispä ei muuta kuin uutta putkeen.
VastaaPoistaTeillä on ollut taas mukavan lämmin ja kodikas jouluaatto. Kodikasta yhdessäoloa, josta pikkuisillekin jää ikiaikaiset ja hyvät muistot. Kuin ennenvanhaan, yhdessä oltiin, saunassa käytiin, verhojen raosta kurkittiin koska se pukki tulee. Ja tulihan se ja toiveet täyttyivät.
Mutta ny se on ohi, joulu meinaan. Livekalat syäty, räätikkäloorat samoin ja kohtapuoleen tarttee taas pistää uuret pahnat matrasseihin. Semmosta se on elämä. Vappua se kohta pukkaa ja sinivuakkoo ja kyä sekin ihan lystiä on, ei siinä mittään. Sen ny viä sanon tästä meitin talvesta, että kun mää nin tykkään lukemisesta nin sitä mää kyä ny oon tehny.....voit kuule kysyä multa mitä vaan vaikka Aurora Karamzinista nin kyä mää sulle kerron, paitti jos mää olen unohtanu jottain.....kyä semmostakin voi sattua.
Edellisen pätkän kirjoitin huvikseni tällä kotoisella hämäläisellä kansankielellä, jota paljon olen kuunnellut ja lukenut. Jotain lämmintä se nostaa mieleeni. Työpaikkanikin pitivät sitä yllä. Tervasaari ja pankki esimerkiksi mutta varsinkin vanhat sukulaiseni. Ja tietenkin kirjat. Eläkööt murteet.
Ja sitten vielä tänne ylevä loppulause tai jotain sen tapaista, joka tapauksessa mieltä lämmittävää. Joten siis........lämpimiä talviterveisiä teille kaikille ja reippaita ulkoilmasessioita. Ahh...kuinka hienon sanankin keksin...sessio!
matrasseisin. Sitä se ny taas on.....uuren joulun vartoomista. Mutta kyä sitä ennen viä kaikkee kivvaa tapahtuu, ei ny tiätenkään mittään nin juhlallista ku joulu, mutta tulleehan tässä ny ainakin vappu....eihän se o ku yks aikahumpsaus
Kiitos kommentista taas kerran...kyllä pitäisi jo tuntua vanhalta, kun tyttären poika oli pukkina ja ainoat pukkiin uskovat tyttärentyttären tyttäriä.
VastaaPoistaSeuraavaa joulua ootellen
ISOWAARI