 |
| Satunnainen ankara saarnamies Hattulan kirkossa (Kyläpaikan retkikuva) |
 |
| Vihreyttä riittää kun sateita on saatu ja aurinko paistellut |
-Auringonlaskukuvissa riittää materiaalia....kaikki ovat jollain tavalla erilaisia ja pakko ikuistaa kameralla...kestävät vain hetken aikaa ja muuttuvat taas uudenlaiseksi...iltaharrastus mökillä
-Mökkikukat on saatu innostumaan kukkimisessa....myös perunaistutus ja ryytimaat on aloittamassa sadontuoton , kunhan ehtivät (ei vielä Juhannukseksi)
 |
Rodo
|
 |
| Lapin suikulaperunaa tulossa... |
 |
| Suopursu |
 |
| Syreeni |
-Muutama kuva vielä mökin eläinesiintymisistä....
 |
| Tukkakoskelopariskunta laiturilla |
 |
| Kuikkapariskunta |
 |
| Sisilisko |
 |
| Joutsenparilla kuusi poikasta (ei vielä tässä kuvassa) |
-Näihin kuviin ja tunnelmiin mökiltä käsin seuraajille ja lämpimämpää kesää odotellessa....
Teillä on siellä niin kaunista, niin kaunista ja niin täydellistä, että melkein ei sanotuksi saa. Siis että.....lähes sanattomana tässä on nyt kommentoitava. Kävin jo kurkkaamassa siinäkin aivokammarissani, jossa säilytän kaikkein kauneimmat sanani ja totesin, että ne eivät nyt, ihme ja kumma, sovikaan tähän tarkoitukseen. Avaan siis sen oven, jonka takana ovat kaikki luontoa kuvailevat ilmaisuvälineeni ja valitsen sieltä ne ylähyllyllä olevat kesäisen luonnon kuvailemiseen tarkoitetut kaikkein kauneimmat sanani. Ja sitten asiaan.
VastaaPoistaNe auringonlaskut......henkeä salpaavan upeita, mahtavia, tunteellisia ja tuovat mieleeni sen, että kauniin ja vaikuttavan auringonlaskun kuvaaminen ei aina ole onnistunut edes hyvältä kirjailijalta, joten siis otan järjen käteeni enkä yritä enempää.
Mutta se kukkaloisto, siitä voi kirjoittaa arkisesti. Tällä vähäiselläkin tietämyksellä voi kai sanoa sen, että kaikki se kauneus alkaa kasvien oikeaoppisella sijoituksella......minkälainen maa, paljonko aurinkoa yms ja sitten se asia, jonka vanha tätini sanoi; kukkien ja kasvien pitää tykätä toisistaan ja esim. Pioni ei viihdy yksin vaan se tarvitsee aina kaverin. Se onkin ainoa asia, jonka olen itse kokeillut ja täten todistan. Perintöpionini nimittäin rupesi kukoistamaan vasta saatuaan itselleen ystävän omasta heimostaan.
Lintujen elämän seuraaminen on liikuttavaa, kuinka ne osaavat ja kuinka onnellisia ja ylpeitä ne ovat kun onnistuvat, niinhän se on meillä ihmisilläkin. No sisiliskostakin sanon painavan sanani; todella painavan. Tein pikkutyttönä kerran sen, mistä minua oli erityisesti varoitettu...siis sen julman tempun, että häiritsin sisiliskoa niin, että se katkaisi häntänsä. En nyt muista mitä hirveätä siitä liskolle aiheutui, mutta jotain oikein pahaa ja siksi se jäi mieleeni ikuisiksi ajoiksi.
Ja sitten muihin aiheisiin.......Pidin kovasti AIRA musikaalista, nautin joka hetkestä.....se valo, se vauhti ja syvät tunteet. Olen Airan elämäkerrat lukenut ja tietysti naistenlehtien sivuilta saanut lisätietoa ja olen jopa Airan tavannut ja oppinut häntä arvostamaan. Onneksi menemme uudestaan Airaa katsomaan kun tyttäremme perheineen pohjanperukoilta tulee kotikyläänsä ja silloin käymme katsomassa myöskin Kanervan Oton teatterin kesäisen komedian Hämeenlinnassa. Taidetta kerrakseen siis..........
Ja nyt toivottelen teille kaikille sinne Tossalle oikein mukavaa ja leppoista kesää, auringon- ja kukkien loistoa ja onnnellisia lintuemoja poikasineen rantavesiinne elämää oppimaan.
Lintu
Kiitos taas keraan syvällisiä pohdintoja sisältävästä kommentista täältä aurinkoiselta ja helteiseltä mökkimaisemista...Paavo ja Tarja
Poista