Seppo Hovia ja mökittelyä...
Torstaina osallistuttiin Seniorien kuukausitilaisuuteen, mihin esiintyjäksi oli saatu Seppo Hovi. Seppo piti todella mielenkiintoisen esitelmän suomalaisen iskelmämusiikin vaiheista ja olemuksesta viiime vuosituhannen alkupuoliskolla. Soitteli välillä haitaria ja pianoa sanojensa tueksi. Seppo kertoi tarinoita sen ajan musiikin vaikuttajista höystäen hurtilla huumorilla suomalaisen musiikin vaikutuksesta sodan aikana. Sepon esitystä oli saapunut kuuuntelemaan täysi salillinen Melankärkeen.
Sitten taas mökkeiltiin. Syksyn puuhiin kuuluva karpaloiden keräily onnistui yli odotusten. Marjoja ja isoja sellaisia löytyi kolmessa tunnissa kymmnen litraa. Siinä on terveellistä pureskeltavaa tulevaksi talveksi. Hirvikärpäsiä ei tavattu yhtään koko retkellä.
Uimavesi oli laskenut jo 12 asteen tasolle ja virkisti mukavasti saunasta käsin nautittuna. Mökin talvikuntoon laittoa aloiteltiin lehtien putoamista odotellessa.
Koskaan ei Seppo Hovia kuuntele turhaan. Sujuvuus, rentous, asiantuntemus, hauskuus ja haikeuskin tarvittaessa ovat aina vakuuttavia. Aivan ehdottoman pätevä musiikkimies ja tietoniekka. Itse olen ollut suurien tunteiden herkistämä etenkin muutamissa veteraanijuhlissa, joissa Seppo kumppaneineen on vienyt yleisönsä sodan aikoihin ja antanut sen kohtalokkaan ajan muistoja tulvivan musiikin herkistää kuulijat. Kyyneleitä on ollut turha pidätellä. Tummiin pukeutuneitten vakavien veteraanien läsnäolo on tietenkin lisännnyt sitä kaihon määrää ja myöskin syvää kunnioitusta. Silloin tällöin, täällä kotona, selailen isäni sota-ajan lauluvihkoa, mustaa vahakantista vihkoa, johon laulujen sanoja ovat kirjoitelleet sekä isäni että sotakaverit. Samoja kaihosta ja ikävästä kertovia lauluja. Tietenkin myöskin marssilauluja ja ihania piirustustaitoisten nuorten miesten piirtämiä aiheisiin liittyviä kuvia. Syksyllä 1941 kirjoitettiin siihen vihkoon viimeinen laulu.
VastaaPoistaKuukausikokousblogisi heittikin näköjään minut syvälle sotahistorian musiikilliseen havinaan.