 |
| Silja Joonan isosisko taiteilee |
 |
| Sankari mielipaikassaan |
 |
| Veljekset potretissa |
 |
| MITÄHÄN LÖYTYY?? |
 |
| PÄIVÄN SANKARI JOONA 3V ÄIDIN AVUSTAESSA TOIMITUSTA |
Sitten jatkoimme Kempeleeseen näitä pikku Joonan 3v päiviä viettämään. Joona on automiehiä ja lahjaksi antamamme nivelbussi piti ottaa unileluksi illalla nukkumaan mentäessä. Juhlissa tapasimme vanhoja tuttuja vuosien takaa ja tunnelma oli sen mukainen.
Kahden yön jälkeen palasimme kotikonnuille Keuruun kautta, jossa käväsimme Maija- serkun luona. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa muissakin merkeissä kuin vain hautajaisissa. Maija haeskeli uutta asuntoa Jyväskylän alueelta.
Ajokelit olivat hyvät koko ajan ja puhelimen navikaattori (IPhone Tarjan käsissä) ohjasi matkaa mennen tullen.
Kiitti kaikille serviiseistä pysähdyspaikoissa ja myös matkaan osallistuneille
Kotona taas
Paavo Waari
Ankarien helteitten sumentamat aivosoluni alkavat pikkuhiljaa virkistyä ja ajatustoiminta palautua entisiin mittoihinsa. Turha on tässä iässä odotella sen kasvamista. Mutta entisillä siis mennään ja kykenen jo kirjoittamaan muutaman terävähkön huomion koskien sun sukutapaamistasi.
VastaaPoistaSukulaisten tapaaminen on todella tärkeä asia. Erityisen merkittävä se on perheitten nuorimmille, jotka ilman näitä vanhempien ihmisten järjestämiä kokoontumisia saattaisivat jäädä toisilleen vieraiksi, jopa tuntemattomiksi. Ja kuinka tärkeätä meille kaikille on tuntea kuuluvansa joukkoon. Oman suvun piiriin. On ollut ihana aikojen saatossa kuunnella omien vanhempien kertomuksia menneistä ajoista ja tapahtumista, mutta erikoisen kiinnostavaa on ollut kuulla mummujen ja vaarien tarinoita ja kohtaloita, siitä huolimatta että ikäviäkin muistoja löytyy. Yhdessä sukulaisten kanssa niitäkin voidaan keventää, muuttaa jopa hauskoiksi. Ja niin yleensä käykin, aikojen päästä huonoa elämää viettänyt isosetä saakin jo sädekehän päänsä päälle .....niin oli hauska mies, ja niin kekseliäskin. Joka tapauksessa menneitten sukupolvien kohtaloitten päälle me rakennamme. Ja sama mahdollisuus antakaamme lapsillemme ja heidän lapsosilleen. Jatkamaamme tapaamisiamme siis.
Minun perheeni, siis äitini ja isäni jälkeläiset eli minä ja kaikki sisarukseni lapsineen, lapsenlapsineen, lapsenlapsenlapsineen, puolisoineen, uusperheineen tapaamme kerran vuodessa Kanervan päivän jälkeisenä sunnuntaina. Ja meitä on tätä nykyä 46 perhepiiriläistä. Erittäin hauska iltapäivä meillä on ja siitä olemme kiitollisia pontevalle järjestäjälle ja hänen perheellensä. Mahtavaa perinteen kannattelua.
Kiitos syvällisestä kommentista.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEn malta olla jatkamatta kommenttiani, sillä kas kummaa...juuri tämän aamun Hesarissa oli pitkä juttu Eino Leinon humanismista (saatoit itsekin lukea) ja siitä kuinka Eino viimeisinä vuosinaan kaipasi kotikonnuilleen Kainuuseen. Se oli pitkä juttu täynnä viisauksia mutta poimin vain yhden Einon itsensä kirjoittaman. "On juureton puu isänmaanrakkaus ilman vastaavaa kotipaikkarakkautta". Einon mielestä ylipäätään ihmisen pitää tietää omasta alkuperästään ja sen suhteesta kaikkeen muuhun. Tätä mieltä siis ollaan sekä Eikka että minä.
VastaaPoista